Joillain sitä aikaa vaan tuntuu riittävän. Minä tässä viikonloppuna perkuloin itsekseni, ettei ole edes lapasia tai sormikkaita riittävästi, kun piti esikoisen futisturnauksessa kentän laidalla sormet palelluttaa ja sitten taas toisaalla ihmiset tekevät tällaisia sormikkaita. Auta armias! Mä kuolen nauruun!

Ei ole vielä mitään uutta näyttää. Log Cabin-sukat ovat vieläkin puikoilla. Töissä on mennyt 10-12 tuntia päivittäin eikä virtaa ole illalla riittänyt muuhun kuin lapsille iltasadun lukemiseen. Projektia hyydytti myös liian ohut lanka ja se, että huomasin, ettei sukat minun jalkoihini mene, joten ne tulevat nyt sitten esikoiselle. No, ainakin joku on tyytyväinen ja se on iloinen asia! Eiköhän ne kohta valmistukin.